Olmo ja Olmo

GT Legato 1.0 
Joku on sanonut, että tämä fillari on kuin eleganttia musiikkia. No jaa, mutta sen tuntu on silti erittäin hyvä. Aluminirunko, hiilikuituhaarukka, Shimano Ultegra, Alexrims Crostini R2.1., Ritchey Pro sekä Terry Butterfly -satula. Fillari on ostettu 2008 Walnut Creekistä, Kaliforniasta (Performance Bicycle). Silloin oli tärkeää saada pysty ajoasento. Vieläkin on, niskaongelmien vuoksi, mutta tämän fillarin flat bar ei ole siihen kovin hyvä ratkaisu. En usko, että mikään suora tanko olisi. Rystyset ovat eteenpäin, jolloin olkanivel on väärässä asennossa. Jos joku vierastaa kippurasarvia, kannattanee tutkia erilaisia kaarevia ohjaustankoja, joita nykyään jo saa. Legatolla on joka tapauksessa erittäin hyvä ajaa, ja sillä on oma paikkansa mukavana, mutta ketteränä retkipyöränä. 

Nishiki SLD Pro

Kaunotar 

Jopo
Kaupunkipyöräilyyn kaikkein paras fillari. Sillä voi kätevästi puikkelehtia paikasta toiseen ja kanniskella mukanaan melkein mitä vain. Jopon pysty ajoasento, leveät renkaat ja helppo hallittavuus ovat plussaa kaupunkiolosuhteissa. Ei Jopolla kovaa pääse, mutta jos nupulakivet kuuluvat työmatkaan, ei kovaa pääse millään muullakaan. Jopo on tietenkin kovasti suomalaista designea, ja sen valmistuksestakin on vihdoinkin kuultavissa hyviä uutisia kun Jopo muuttuu kokonaan kotimaiseksi. 
  
Trek

Motobecane 
Fillareita on tullut hankittua ja vanhoista ei ole malttanut aina luopua. Tämä kirkkaanpunainen, 1982 Ranskan Mulhouse:sta ostettu maantiepyörä on lojunut autotallissa jo vuosia, mutta alkaa nyt ikääntyessään saada eräänlaista glamouria. Olisi hauska jossain vaiheessa kunnostuttaa se ja ottaa taas käyttöön. Pulmana on tietenkin säilytys.